Uskallusta vai rohkeutta?

Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun istuin tilitoimiston pöydän ääreen ja perustimme minulle yrityksen, yhdessä. Ei se perustaminen teknisesti vaikeaa ollut, mutta henkistä tukea silloin tarvitsin.

Ihan hetken mielijohteesta yrittäjäksi en ryhtynyt ja monia asioita olin miettinyt. Keskeisin kysymys oli - uskallanko ryhtyä tähän? Onko minusta naista vastaamaan omasta elämästäni ihan kokonaan - myös palkanmaksun osalta?

Näitä samoja kysymyksiä olen toistellut itselleni peilin edessä moneen otteeseen kuluneen vuoden aikana. Monet ystävistäni ovat kehuneet rohkeuttani hypätessäni yrittäjyyteen, itse olen kokenut asiat enemmän uskalluksena. Useasti on tullut epäilyksen ajatuksia, mutta koko ajan vähemmän. Kyllä tähän yrittäjyyteen taitaa oppia.

Suuri kiitos tästä vuodesta kuuluu asiakkailleni ja kaikille etänä tai liveä tapaamilleni ihmisille. Olen oppinut teiltä aivan valtavasti - ja teidän kanssanne on mahtavaa tehdä töitä. Nimiä en valitettavasti voi mainita, mutta kyllä te tiedätte itse <3

"Asioilla on tapana järjestyä!" sitä olen hokenut itselleni koko vuoden - ja tuohon lauseeseen uskon. Tälle alkavalle toiselle yrittäjyysvuodelle otan mukaan lisäksi lauseen: " Älä unohda itseäsi - ja Huisia yritystäsi!" , koska ne mielenkiintoiset projektit, joita olen päässyt tekemään, ovat vieneet ajatukseni aivan kokonaan. Olen uppoutunut niihin aivan täydellisesti. Niinkin täydellisesti, että olen unohtanut markkinoida omaa yritystäni ja ehkä vähän jopa pitää huolta omasta itsestäni. 

Tänä alkavana vuonna yritän saada kehitetyksi balanssin kohdilleen, jotta jaksamista ja mielenkiintoisia projekteja riittää myös monelle tulevalle vuodelle.